Vanhanajan markkinoilla Raahessa

Salon pitäjän aikaan

Ennen kuin Raahen kaupunkia oli vielä olemassakaan, näillä main sijaitsi laaja Salon pitäjä. Salon pitäjä kuului Ruotsin valtakuntaan. Kauppamatkoja pääkaupunkiin Tukholmaan on tehty varmuudella 1500-luvun puolivälistä lähtien, mutta todennäköisesti matkoja tehtiin jo keskiajalla. Verotavaroita kuljetettiin Tukholman lisäksi ainakin Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Salolaiset maakauppiaat purjehtivat myös Rääveliin eli Tallinnaan.

Salon pitäjän satama sijaitsi nykyisen Aittalahden pohjukassa. Se oli myös tärkeä markkinapaikka ja vuodesta 1616 lähtien siellä pidettiin vuosittain kaksiviikkoiset Olavinmarkkinat. Kauppiaita tuli kotoisten talonpoikien lisäksi aina kaukaa Baltiasta saakka tuoden mukanaan suolaa, kankaita ja rautaa sekä muuta metallitavaraa.

Yksityiskohta Andreas Bureus Orbis arctoi nova et accvrata delineatio -kartasta vuodelta 1626 (Bureus Norden 1626). Kuva www.vanhakartta.fi
Yksityiskohta Andreas Bureus Orbis arctoi nova et accvrata delineatio -kartasta vuodelta 1626 (Bureus Norden 1626). Kuva www.vanhakartta.fi
Ylläolevan kartan näet kokonaisuudessaan täältä

Kauppaporvarien aikakausi

Vuonna 1649 Ruotsin kuningatar Kristiinan nimittämä kenraalikuvernööri kreivi Pietari Brahe antoi käskyn Salon satama- ja kauppakaupungin perustamisesta. Vanha satama oli kuitenkin maankohoamisen vuoksi mataloitunut niin paljon, ettei se olisi soveltunut suurten kauppalaivojen käyttöön. Niinpä kaupungin rakentamista varten täytyi etsiä parempi paikka ja se löytyi Pitkänkarin saaren suojaamalta niemeltä, jonka yhdisti mantereeseen kapea kannas. Kaupunki erotettiin Salon pitäjästä tulliaidalla ja nimettiin Saloksi. Salon kaupungin nimi muuttui Brahestadiksi vuonna 1652 kreivi Brahen ostettua koko Salon pitäjän ja kaupungin omistukseensa. Brahestad lyheni kansan suussa Raaheksi. Kaupunkia ympäröineet merenlahdet ovat vuosisatojen maankohoamisen saatossa mataloituneet tai maatuneet kokonaan.

Katso täältä Kansallisarkiston kartta Salon ja Limingan pitäjistä vuodelta 1653.

Henrik Corten piirros Raahen kaupungista vuodelta 1659. Alma Söderhjelm: Brahestad 1649-1899, liite 3, Helsinki 1911. Kuva Raahen museo

Laivanvarustus alkoi vastaperustetussa kaupungissa pormestari Henrik Corten johdolla. Laivanomistajien aluksissa kuljetettiin kauppa- ja verotavaroita, kuten voita, viljaa, kalaa, nahkoja ja hylkeen traania. Tärkein tuontituote oli suola. Kauppamatkat suuntautuivat 1700-luvun lopulle asti pääosin Tukholmaan ja muihin Itämeren satamiin. Pohjanlahden kaupunkien kaupankäynti oli kuitenkin tarkoin säänneltyä tullausmääräyksineen. Vuonna 1791 Raahe sai tapulikaupunkioikeuden eli oikeuden käydä suoraa ulkomaankauppaa ilman välikäsiä. Tätä ennen kauppatavarat oli täytynyt tullauttaa Oulussa tai Kokkolassa tai tilata tullimies suorittamaan tullaus paikan päällä Raahessa.

Suomen sodan seurauksena Suomesta tuli suuriruhtinaskuntana osa Venäjää vuonna 1809. Laivaliikenne alkoi kasvaa sodan ja vuonna 1810 tapahtuneen Raahen palon jälkeen. Nousu oli tasaista aina vuosisadan puolivälissä käytyyn Krimin sotaan asti. Krimin sodan päätyttyä laivanvarustus kuitenkin elpyi nopeasti ja Raahe kohosi merkittäväksi laivanvarustajakaupungiksi. Huippuvuonna 1869 Raahessa oli 58 laivaa ja niiden yhteinen kantavuus oli yli kuudesosa koko maan kauppalaivaston kantavuudesta. Raahesta purjehdittiin Itämeren satamien ohella Pohjanmerelle, Välimerelle ja jopa valtamerten taakse.

Keitä olivat Komerssit

Armoitettuja kauppasaksoja, isoja ja pieniä porvareita on Raahessa ollut paljon, kuten nyt merkittävässä kaupankäynnin solmukohdassa voi olettaa olleen. Mahtipatruunoiksi 1800 -luvun puolenvälin jälkeen luetaan nousseen sellaisia suuräijiä kuin Soveliukset, Langit, Fellmannit, Franzénit, Montinit, Frieman, Durchman, Rein, Fagervik, Ahlqvist, Lundbergit, Candelin ja Branderit. Näiden patruunien liiketoiminta työllisti pienen rantakaupungin väestön ja heidän laivansa toivat ihmeellisyyksiä ympäri maailmaa käyttöön, koristeeksi ja jatkojalostukseen. Näistä Komersseja, eli ihan virallisia kauppaneuvoksia on Raahessa ollut tuohon aikaan tiettävästi kolme: Oulusta tullut kirjanpitäjä, kauppiaanpoika ja runoilijapiispan veli, Zachris Franzén (1787- 1852), edellisen vävy, kauppias ja merikapteeni Fredrik Sovelius ( 1822-1897) nuorempi, sekä Ruotsissa syntynyt Sivert Lundberg (1838-1894).

Franzén tuli Oulusta Raaheen Johan Langin kauppa- ja laivanvarustusliikkeen kirjanpitäjäksi. Johan Langin (1745–1823) omistama kauppahuone oli 1800-luvun alussa Pohjois-Suomen suurin. Franzén meni naimisiin Langin tyttären Johannan kanssa ja Langin kuoltua kauppahuone siirtyi Franzénin omistukseen. Vävy kävi ahkerasti kauppaa maata ja merta myöten, hankki omistukseensa sahoja, rautaruukkeja ja lasitehtaankin. Runoilijaveljensä tavoin Zachriksella sykähteli vahva runosuoni, eikä ollut lainkaan epätavallista, että hän laivojensa vesillelaskutilaisuuksissa lausui sulosointuisen, itse sävelletyn runon.

Franzén sai kauppaneuvoksen arvon 1830. Hän toimi Ruotsin ja Norjan varakonsulina Raahessa ja oli kaupungin raatimiehenä sekä Raahen kauppaseuran puheenjohtajana.

Zachris Franzén (1787 – 1852) Kuva www.kirjastovirma.fi

Fredrik Sovelius nuorempi, joka oli siis naimisissa Franzénin tyttären Johanna Margaretan eli Jennyn kanssa, peri apeltaan Langin kauppahuoneen ja sen laivat. Näin Fredrikistä ja hänen veljistään Matti August ja Henrik Soveliuksesta tuli 1870-luvulla merkittäviä laivanvarustajia. Elettiin muutenkin Raahen suuruudenpäiviä. Fredrik oli kertoman mukaan iso, komea ja karski mies, puheissaan ja käytöksessään aina moitteeton, hyväksi herraksi tiedetty.

Fredrik omisti 700 hehtaarin Kesälän maatilan Pattijoella, Kesälän tiilitehtaan sekä oli osakkaana Raahen olutpanimossa, Pattijoen viinapolttimossa, Ruonan pikitehtaassa ja Oulun tulitikkutehtaassa. Fredrikille niinikään myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi.

Sivert Lundberg oli syntynyt Ruotsin Tukholmassa, mutta muutti Raaheen, missä sukulaismies, raahelainen kauppias ja raatimies Johan Sivert Lundberg (1813- 1894) otti Sivertin otto- ja oppipojakseen. Aikanaan Sivertin johdettavaksi tuli ottoisän perustama myllylaitos, ns. ”Lundbergin tulimylly” sekä vaikuttava kauppaliike- ja laivanrakennusyhtiö ”Lundbergin komppania”. Myllyn toiminta kulta-aikanaan oli valtakunnallisestikin merkittävä. Tilauksia oli niin paljon, että työtä alettiin tekemään vuoroissa. Lundbergien patruunamiesten perintöä jatkui vielä yhden sukupolven toimesta, kun Sivertin oma poika otti vetovastuun.

Vanhan ajan markkinoilla Raahessa

Ennen vanhaan, purjelaiva-aikana myynnissä oli tietysti ulkomailta tuotua suolaa, maalaisten mukanaan tuomaa kaikenlaista maalaistavaraa aina mastopuista lähtien. Näin kuvaa Samuli Paulaharju Raahen vanhoja markkinoita: ”Viipurilaisiakin oli tullut kuormissaan ”seelivaatetta”, palvalihoja, läskiä ja isoja kalakukkoja. Hämeestä ja Savosta oli hamppua ja pellavaa, ja lähiseutujen emännät, varsinkin pyhäjokelaiset, tarjoilivat vahvoja villasukkia, -lapasia ja villalankaa. Oli kultaseppää, kupariseppää, köydenpunojaa ja muuta mestaria Oulusta ja Kokkolasta asti. Leufstadiuksenkin tupakkamies myi tavaroitaan, Vestberg kauppaili köysiään, ja kirjansitoja Sundströmin pöydällä oli muutamia virsikirjoja, katkismuksia ja aapisia. Kemin takaisella Kaakamon miehellä oli suuria kiekkoja rantuiseksi kudottua ”henkselinauhaa”, ja Kokkolan puolen ”karstamaakarit” ja harjantekijät tarjoilivat teoksiaan. Nähtiinpä jonkun venäläisenkin kauppailevan sillejä, suolakurkkuja, prenikoita ja karamelleja. Ja poikaset ostelivat muutamilla kopeekoillaan ”ryssän renikoita markkinaisiksi””. (S.Paulaharju, Wanha Raahe)

”Tulkaa ostamaan suoloja! Minulla on hyvä mitta!”

– Baltzar ”Paltsu-patruuni” Fellman (1789-1862)

Lue lisää: Laivanvarustajia ja merenkäyntiä

Lisätietoa:

Lähetäänpä ottaan hernettä!

Tervaa, potaskaa ynnä muuta

Lähteitä:

Sovelius-Sovio, Eero, Ahto Aalloilla Ajavi. Raahen museon julkaisuja 9.

Toivanen, Pekka & Forss, Aulis, Raahen tienoon historia I. Jyväskylä 1990.

Kirjastovirman verkkosivut

Raahen museon verkkosivut